maanantai 7. helmikuuta 2011

Chiloe

"Lempeästi chilillä maustettu suklaahiekkaleivos." Tulee mieleen tämäniltainen American Idol -jakso, jossa kilpailija ensin vertasi lauluääntään Frank Sinatraan ja alkoi sitten laulaa Lady Gagan Bad Romancea tavalla, joka sai hetkellisesti naaman hieromisen juustoraastimeen tuntumaan hyvältä idealta.


Toisaalta voi olla, että vedin vain liian rohkeita johtopäätöksiä. Ensimmäinen virhe: kuvittelin, että "lempeästi chilillä maustettu" tarkoittaisi sitä, että leivoksessa kuitenkin maistuu chili. Väärin! Leivoksen päälle oli ripsaistu pari kuivattua chilinmurusta, jotka muistuttivat chiliä ainoastaan väriltään. Itse taikinassa chilistä ei tuntunut edes aavistusta. Toinen virhe: päättelin, että jos leivoksen nimessä on sana "suklaa" ja se on vieläpä ruskea, sen täytyy maistua suklaalta. Väärin jälleen! Sokkotestissä en olisi varmasti erottanut mokomaa pullaa kuivasta sokerikakusta, josta pääsemmekin luontevasti kolmanteen virheeseeni. Sanan "hiekka" olisi pitänyt laittaa hälytyskellot soimaan. Tässä suhteessa leivos nimittäin toimitti täsmälleen sen mitä lupasi. Kakkunen oli niin kuiva, että kun sitä haukkasi, tuntui, kuin kaikki kosteus olisi yht'äkkiä hävinnyt suusta tehden nielemisestä piinallista. Kaiken kukkuraksi tämä chiloe (nimi tulee ehkä Chilen edustalla sijaitsevasta Chiloén saaresta, tai sitten ei) oli melko tympeän näköinen tapaus. Jälkikäteen ajateltuna se näytti nimenomaan mauttomalta ja kuivalta. Siksi en olekaan yllättynyt, että sen valmistajan Chocolatier Mayran sivuilla kerrotaan leivoksen sopivan myös vegaaneille. Pitäkööt hyvänänsä. Lupaan antaa tälle lempeän chiliselle suklaahiekkaleivokselle uuden mahdollisuuden sitten, kun sellaisen saa pekoniin käärittynä.

Tuomio: yksi Naga Morich viidestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti