Muistan, kun ensimmäisen kerran näin isäni tekevän prinsessakakkua. Elettiin vuotta x kultaisella 90-luvulla. Isä sovitti leipomossamme vihreää marsipaania kakun päälle ja sen jälkeen koristeli komeuden sokerimassaruusuilla. Pidin hökötystä höpsönä, mauttomana ja nousukasmaisena. Minun maailmassani ainoat legitiimit ja asialliset marsipaanilla päällystetyt kakut olivat käpykakkuja ja banaanikakkuja. 
Prinsessakakkua kohtaan tuntemani ylenkatse jatkui pitkään. Kunnes sitten koitti vuosi 2012, prinsessa Estellen ristiäiset ja prinsessakakkukuume. Ja kuumeessa olin minäkin, sillä muuten en olisi voinut katsoa ristiäisiä keskellä arkipäivää kotisohvalta ja syödä sitä, prinsessakakun palaa. Hyväähän se oli ja sangen asiallista, virallisen tuntuista jopa. Mutta pitikö se marsipaani muuttaa vihreästä vaaleanpunaiseen? Yäk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti