Elvytystä macaronien voimalla

Pitäisi kirjoittaa nelisivuinen paperi konferenssiin. Siispä: olen lakannut kynteni, siivonnut keittiötä ja lukenut kaikki mahdolliset hipster-mormoniäitien blogit, jotka olen vain onnistunut löytämään bittiavaruudesta. Kaikesta tästä kovasta yrityksestä huolimatta inspiraatio on edelleen hukassa. Looginen johtopäätös: voisin yrittää elvyttää tätä jo uinahtanutta blogiani. 

Ensimmäinen askel: kehitä uusi epilepsiakohtauksia aiheuttava ulkoasu. Check. Toinen askel: lakkaa kynsiin vielä yksi kerros lisää. Check. Kolmas askel: kaiva arkistoista kuvia kaikista viimeisen puolen vuoden aikana syödyistä macaron-pikkuleivistä. Tässä:

Café Esplanadin macaron: toivottoman kuiva.

Stockmannin metsämarjamacaronit: täyte kuin viinikumia. Söpöjä toki.

Pierre Hermé Pariisissa: jos näitä saisi aina, ei koskaan tarvitsisi syödä mitään muuta.

Ja tuli niitä tehtyä itsekin. Note to self: pese uuni.

Nämä valmistuivat Halloween-juhliin. Kuorten väri on oranssi, välistä valuu jäteöljyä, eli lakritsatoffeeta.

Valkosuklaatäytteellä.

Kuvien erinomaisen huonosta laadusta kiitän kännykkääni. Macaroneja on toki tullut syötyä myös ylläesitettyjen lisäksi, mutta toisinaan suu on dokumentointivälineistöä nopeampi. Olen saanut erinomaisia macaroneja tuliaisiksi ainakin Lontoosta ja Dublinista. Viimeksi tein niitä itse viime viikonloppuna ystävän polttareihin: otin hädissäni valkoisiksi tarkoitetut kuoret uunista liian aikaisin (ne kellastuvat herkästi) sillä seurauksella, että ne jäivät aavistuksen raaoiksi ja liiskaantuivat tarjoilukulhon pohjalle. Polttareiden jälkeisenä päivänä söin liistantuneen macaron-massan sormin kulhon pohjalta tv:n ääressä. Rakastan rääppimistä. Pitänee pilata macaronit useamminkin (se on aika helppoa).